..kaverilleni Hekulle Ouluun ja itselleni. Meillä on vain muutaman tunnin ikäero ja olemme jopa kaukaa sukulaisiakin. Toisiimme tutustuimme vasta parikymppisinä sattumalta, kun osuimme samalle luokalle ammattikouluun, kummankin silloisen kotikunnan ulkopuolelle. Sattumalla oli siis suuresti sormensa pelissä ja hyvä niin.

Olen tässä pitkin aamua pohdiskellut, miten henkinen ja todellinen ikäni eivät oikeastaan kohtaa koskaan. Joskus 75v ei riitä ja toisinaan teini-ikäkin on liikaa. Onko se sitä elämän monimuotoisuutta vai mitä, en osaa sanoa. Tykkään juhlia syntymäpäiviä mutta tänään ei tule mistään mitään. Hampaat irvessä on turha yrittää saada juhlafiilistä aikaiseksi. No, ehkäpä se tästä.