Pahin angsti alkaa hellittää, syynä lienee se, että voisin lähteä Helsinkiin töihin pariksi kuukaudeksi, kunhan vain asunto järjestyisi. Isäntäkin alkaa jo pehmitä ajatukselle, ymmärtää, että maisemanvaihto tekisi minulle hyvää. Tänä aamunakin kattelin makuuhuoneen ikkunasta ulos ja totesin etten jää kaipaamaan täältä yhtään mitään. No, isäntää ja kissoja tietysti. Mutta maisemaan en ole tykästynyt ja se tarkoittanee etten ole juurtunut tänne. Se on paha asia, luulin jo, että vaellusvuoteni ovat takanapäin.

Savvoon ja Kaenuuseen tekisi mieli, vielä ei päästä kun on syystyöt kesken. Ollaan mietitty sitäkin, että tultaisiin sinnepäin jouluksi,olisi ehkä varmemmin lumista! Kaik on avoinna vielä, tuumattu on niin , että päätä pakottaa.

Osainpa laittaa tänne kuvia niin laittaisin kuvan hassunhauskasta kissatalosta, jonka isäntä näperteli elukoille pahvilaatikoista ja tyynyistä. Kuullostaa pöpiltä mutta hieno siitä tuli!